Täytyy antaa parhaimman leffan ääni Nato Commandolle. Kunnon äijäilyviihde toimii aina ja tässä sitä on hyvin toteutettu, mallikkaalla meiningillä 80-luvun toimintaleffojen kliseitä ja elementtejä tyylikkäästi hyödyntäen. Erityisesti käsikirjoituspuoli on tässä todella hyvä; 80-minuuttinen tarina jaksaa kantaa aina loppuminuuteilleen saakka, kun turhaa joutokäyntiä ei juuri meiningissä ole. Flashbackit ja efektitkin saadaan sopimaan erittäin hyvin leffan yleiseen meininkiin ja ne tukevat kässäriä, jonka taustatarinaa avataan oikealla tavalla vähä vähältä loppuhuipennosta kasvattaen. Tästä jäi jopa hieman sellainen kutkuttava fiilis, että olisin halunnut vain enemmän tietää nuista ihmiskokeista, vieraasta DNA:sta sun muusta. Mutta kuten muissakin hyvissä vastaavissa leffoissa, aiheesta on kerrottu ikään kuin "tarpeeksi vähän", joka kasvattaa mielenkiintoa ja saa katsojan oman mielikuvituksen värittämään lisätaustaa tarinalle. Mustaa huumoria, hyviä sloganeita ja absurdeja tilanteitakaan ei olla unohdettu, joten tässä on kyllä kaikki parhauden elementit.
Hyvänä kakkosena tulee Mies Hervannasta, jossa on puolestaan saavutettu aivan törkeän hyvä tunnelma. Tässäkin näitä kliseitä ja viittauksia vastaaviin elokuviin osataan hyödyntää taidolla ja tyylillä. Sopivan niukka dialogi ja onnistunut juonenkasvatus toimii hyvin. Täytyy myös kompata aikaisempia kirjoittajia, mitä tulee näyttelijäsuorituksiin; Mikko Pohjola ja Sami Saarinen venyvät tässä leffassa hyviin roolisuorituksiin kumpainenkin; hahmot jäävät elävästi mieleen vielä pitkäksi aikaa leffan jälkeenkin. Lisäplussaa tulee myös taistelurobotista ja Sabinasta! Ainut mussutuksen aihe on ehkä oikeastaan se, että joissain paikoin hieman häiritsee se, kun näkee samoja näyttelijöitä statistien ja pian tapettavien "rivimiesten" osissa - jos kohta ymmärränkin kyllä sen, että statisteista on findieleffoissa aina hieman pulaa. Tämä nyt kuitenkin on vain pieni puute, jonka voi kyllä antaa anteeksi; etenkin kun kokonaisuutena leffa on noin muuten niin hemmetin hyvin onnistunut.
Kolmospallille voidaan nostaakin sitten Hervannan hurjat, joka on täynnä onnistunutta toimintamäiskettä, vittuilua, mustaa huumoria, hauskoja kohtauksia ja hemmetin hyvää musiikkia soundtrackinä. Oikeastaan vähän paha eritellä tämän leffan toimivimpia juttuja; siinä kun oikeastaan niin moni asia toimii hyvin. Jos nyt jotain kumminkin halutaan mainita, niin tässäpä pientä listaa: Make ja Tope ovat niin unohtumattomat hahmot, Pate Mustajärvestä tulee paljon bonuspisteitä, miekkailukohtaukset tuovat mukavaa väriä tuliaseiden laulannalle ja lättyjen lätinälle, Mikko Pohjola loistaa taas Splattensteinina ja Rubens-kohtaus puolestaan saa allekirjoittaneen aina repeilemään onnistuneine onlinereineen, kuten: "Täällä ei saatana ammuskella!", "Jess!! Tappelu!!", "-Mitä sää jäät tänne tekeen? - Dokaan!" jne.
Myös Turbo-T on hauska hahmo. Pientä miinusta tulee pituudesta, joka olisi voinut olla piirun verran tiiviimpi ja lyhkäisempi kuin myös siitä, että Miehen Hervannasta tavoin tässäkin trashvideolaiset tunnistaa liika helposti taas statistien ja "rivimiestenkin" osista. Mutta nuo ovat pikkujuttuja, jotka taas jälleen kerran voi helposti sivuuttaa, kun vain antautuu leffan ja juuri korkatun oluen vietäväksi!
Muita legendaarisia ja mieleenjääneitä Trash Video -leffoja ovat puolestaan Avaruuden teurastajat, Kovat jätkät II, kummatkin Hervanta Homicide -leffat ja Vinokäyrä. Kaikista löytyy helmiä ja kaikki viehättävät omalla tavallaan. Hyviä pätkiä!
Äänestys
